excuse me
IKSK-juuz miAnteeksi
Anteeksi tekee suomessa kahta työtä: sillä pyydetään anteeksi ja sillä pyydetään huomiota. Monessa kielessä nämä ovat eri sanoja, ja lisäksi sana taipuu sen mukaan, teititteletkö vai et. Suomessa muoto pysyy samana riippumatta siitä, kenelle puhut. Tällä sivulla näet 26 kielen anteeksipyynnön, niiden kohteliaisuusasteet ja ne äänteet, jotka ovat suomalaiselle hankalimpia.
excuse me
IKSK-juuz miAnteeksi
Italian ”scusi” [SKU-zi] on teitittelevä muoto, ja ystävälle sanotaan eri sana. Espanjan ”disculpe” [dis-KUL-pe] toimii samoin, ja venäjän ”извините” [is-wi-ní-tje] on monikon muoto, jota käytetään kohteliaisuudesta myös yhdelle henkilölle. Kroatian ”oprostite” ja romanian ”scuzați-mă” [skoo-ZAH-tsee muh] ovat samasta syystä monikollisia.
Suomessa ”anteeksi” ei muutu lainkaan, joten kohteliaisuus on ilmaistava äänensävyllä tai lisäsanoilla. Turkin ”affedersiniz” [af-fe-der-si-níz] sisältää kohteliaan päätteen jo sanassa, ja sen rinnalla kulkee lyhyt ”özür”, joka tarkoittaa anteeksipyyntöä esineenä. Sama jako näkyy ruotsissa: ”ursäkta” on pyyntö, ”ursäkt” itse anteeksipyyntö. Suomessa sama ero tehdään sanan sijamuodolla, ei kahdella eri sanalla.
Englannissa huomionpyyntö ”excuse me” [IKSK-juuz mi] ja anteeksipyyntöä tarkoittava ”apology” ovat eri sanoja. Sama kahtiajako näkyy kreikassa, jossa ”με συγχωρείτε” [me si-cho-rí-te] sanotaan tilanteessa ja ”απολογία” [a-po-lo-yí-a] tarkoittaa itse anteeksipyyntöä. Suomen anteeksi kattaa molemmat merkitykset yhdellä sanalla.
Japanin ”すみません” [sumimasen] on yhtä monikäyttöinen kuin suomen anteeksi: sillä pyydetään anteeksi, mutta myös kutsutaan tarjoilija pöytään. Kiinan ”对不起” [duì bu qǐ] on sen sijaan selvä anteeksipyyntö ja kuulostaa liian painavalta, jos haluat vain kysyä tietä. Syyrian arabian ”لو سمحت” [law samaḥt] tarkoittaa kirjaimellisesti jos sallit ja sopii juuri huomionpyyntöön. Valinta on siis tehtävä ennen kuin avaat suusi, kun suomessa yksi sana riittää molempiin.
Puolan ”przepraszam” alkaa konsonanttiryhmällä, jota suomen sanat eivät tunne, ja sisältää kaksi suhuäännettä. Suomalainen lisää helposti vokaalin alkuun tai korvaa suhuäänteet s:llä, jolloin sanaa ei enää tunnisteta. Kannattaa harjoitella tavu kerrallaan ja aloittaa sanan lopusta.
Ruotsin ”ursäkta” ja norjan ”unnskyld” [únn-skyld] kaatuvat usein siihen, että suomalainen lausuu jokaisen kirjaimen erikseen, vaikka loppu pehmenee. Japanin ”すみません” taas etenee tasaisesti, eikä ensimmäistä tavua saa korostaa — juuri sen suomen painosääntö tekisi automaattisesti ja sana kuulostaisi heti vieraalta. Tanskan ”undskyld” on vielä armottomampi, sillä siinä d katoaa kokonaan.
Opiskeltavan kielen valitset sovelluksessa – se on eri asia kuin sivuston kieli.
Onko sinulla jo tili? Kirjaudu sisään
Rekisteröitymällä hyväksyt Käyttöehdot ja Tietosuojakäytännön.