hello
he-LOUHei
Hei tuntuu sanalta, joka toimii kaikkialla, mutta jo ensimmäinen tervehdys paljastaa, miten eri tavoin kielet käsittelevät läheisyyttä ja etäisyyttä. Osassa kieliä sama sana kelpaa sekä tutulle että tuntemattomalle, osassa valinta kertoo heti, kenelle puhut ja missä tilanteessa. Tällä sivulla näet, miten 26 kieltä sanoo ”hei” — mukana ovat äänteet, joita suomessa ei ole, ja kohdat, joissa paino osuu muualle kuin ensimmäiselle tavulle.
hello
he-LOUHei
Pohjoismaissa tervehdys on lähes sama sana kuin suomessa: ruotsin ”hej” [hej], tanskan ”hej” [haj] ja norjan ”hei” [héi] sopivat yhtä hyvin naapurille, kaupan kassalle ja esihenkilölle. Suomen ”hei” istuu samaan joukkoon, eikä sen valinta riipu siitä, teititteletkö vai et. Moni muu kieli ei ole yhtä joustava.
Kroatian ”bok” [BOK] ja ranskan ”salut” ovat tuttavallisia: ne sanotaan ystävälle, eivät virastossa. Kreikan ”γεια σου” [yá-su] on suunnattu yhdelle henkilölle, jota sinuttelet, ja useammalle valitaan eri muoto. Turkin ”merhaba” [mer-ha-bá] ja kiinan ”你好” [nǐ hǎo] ovat sen sijaan neutraaleja ja käyvät melkein kaikkialle.
Arabian ”مَرْحَبًا” [MAR-ḥa-ban] sisältää keskellään nielusta tulevan ḥ-äänteen, jota suomessa ei ole: kielen takaosa vetäytyy syvälle ja ilma puristuu kapean nielun läpi. Syyrian arabiassa sama sana kuuluu muodossa ”مرحبا” [marḥaba]. Suomalaisen korvaan molemmat kuulostavat helposti tavalliselta h:lta, vaikka ero on arabiankieliselle yhtä selvä kuin meille ero s:n ja h:n välillä.
Bulgarian ”здравей” [zdravEY] alkaa kolmella konsonantilla, ennen kuin ensimmäinen vokaali tulee. Suomen omaperäiset sanat eivät ala konsonanttiryhmällä lainkaan, ja siksi vanhoista lainasanoistakin on karissut alku pois. Lisäksi paino on aivan sanan lopussa ja alun z on soinnillinen, eli juuri se äänne, jota suomen s ei korvaa luontevasti.
Suomessa paino on aina ensimmäisellä tavulla, ja se siirtyy huomaamatta vieraisiin sanoihin. Englannin ”hello” [heh-LOH], portugalin ”olá” ja turkin ”merhaba” [mer-ha-bá] painottuvat kaikki loppupäästä, joten alkuun lyöty paino kuulostaa heti oudolta. Harjoittele sanat ääneen niin, että viimeinen tavu on pisin ja voimakkain.
Toinen toistuva kompastus ovat soinnilliset konsonantit. Kiinan ”你好” ei vaadi niitä, mutta bulgarian ”здравей” alkaa z:lla ja hollannin ”hallo” [HAL-lo] h:lla, joka ei saa kadota. Jos korvaat soinnillisen z:n suomen s:llä, sana muuttuu toiseksi — sama koskee b:tä ja g:tä, joita suomen omaperäisissä sanoissa ei juuri esiinny.
Opiskeltavan kielen valitset sovelluksessa – se on eri asia kuin sivuston kieli.
Onko sinulla jo tili? Kirjaudu sisään
Rekisteröitymällä hyväksyt Käyttöehdot ja Tietosuojakäytännön.