goodbye
gud-BAINäkemiin
Hyvästely kertoo kielestä yhtä paljon kuin tervehdys. Moni kieli sanoo kirjaimellisesti, että näemme uudelleen, toinen toivottaa rauhaa ja kolmas päättää kohtaamisen niin lopullisesti, ettei sitä sanota työkaverille tiistaina. Suomen ”näkemiin” kuuluu ensimmäiseen ryhmään, mutta sen rinnalla kulkee arkinen ”moi moi”, jolle kaikissa kielissä ei ole suoraa vastinetta. Tällä sivulla näet, miten 26 kieltä lopettaa kohtaamisen, mihin paino niissä osuu ja mitkä äänteet vaativat suomalaiselta harjoitusta.
goodbye
gud-BAINäkemiin
Japanin ”さようなら” [sayōnara] on painavampi kuin suomen näkemiin: se sopii tilanteeseen, jossa ero on pitkä, eikä sitä sanota kollegalle, joka nähdään huomenna. Italian ”arrivederci” on sen sijaan neutraali ja käy kaupasta lähtiessä yhtä hyvin kuin toimistolla.
Toisessa päässä ovat tuttavalliset muodot. Norjan ”ha det” [ha-dé] ja alasaksan ”Tschüüs” ovat arkisia, ja itävallan ”Pfiat di” [pfiát di] on lisäksi murteellinen: se sanotaan tutulle, ei asiakkaalle. Hollannin ”tot ziens” [TOT SIENS] taas on kohtelias perusvalinta, jonka voi sanoa kenelle tahansa. Suomessa vastaava ero näkyy lähinnä siinä, sanotko näkemiin vai moi moi.
Suomen ”näkemiin” on nähdä-verbin muoto, joka tarkoittaa kirjaimellisesti näkemiseen asti. Sama ajatus toistuu yllättävän monessa kielessä: venäjän ”до свидания” [da-swi-dá-ni-ja], puolan ”do widzenia” [do wi-dsé-nja] ja ukrainan ”до побачення” [do pobachennya] rakentuvat kaikki prepositiosta ja näkemistä tarkoittavasta sanasta.
Romaanisissa kielissä kuvio on sama: italian ”arrivederci” ja romanian ”la revedere” [la re-ve-DE-re] sisältävät molemmat uudelleennäkemisen. Kiinan ”再见” [zài jiàn] tiivistää saman kahteen merkkiin, joista ensimmäinen tarkoittaa uudelleen ja toinen nähdä. Arabian ”إِلَى اللِّقَاءِ” [i-LĀ l-li-QĀʾ] viittaa kohtaamiseen, ei katseeseen.
Kroatian ”doviđenja” [do-VI-den-ja] sisältää đ-äänteen, joka on pehmeämpi kuin suomen d ja muodostetaan kielen keskiosalla. Turkin ”hoşça kalın” [hoş-ça ka-lıń] yhdistää suhuäänteen ş ja pisteettömän ı:n, joka ei ole suomen i eikä u vaan jotain siltä väliltä. Kumpaakaan äännettä ei löydy suomesta valmiina.
Espanjan ”adiós” [a-DJOHS] ja ranskan ”au revoir” painottuvat lopusta, joten alkuun lyöty paino paljastaa puhujan heti. Japanin ”さようなら” vaatii pitkän o:n keskellä, ja sen suomalainen osaa, sillä pituusero erottaa meillä sanoja samalla tavalla. Samasta syystä italian kaksoiskonsonantit sanassa ”arrivederci” ovat helppoja. Vaikeinta on ranskan r, joka syntyy kurkun takaosassa eikä värise kielenkärjellä kuten suomen r.
Opiskeltavan kielen valitset sovelluksessa – se on eri asia kuin sivuston kieli.
Onko sinulla jo tili? Kirjaudu sisään
Rekisteröitymällä hyväksyt Käyttöehdot ja Tietosuojakäytännön.