good evening
gud IIV-ningHyvää iltaa
Iltatervehdys on monessa kielessä pieni kielioppitunti. Suomen ”hyvää iltaa” on partitiivissa, koska se on toivotus, eikä se muutu sen mukaan, kenelle puhut. Muualla iltaa kuvaava adjektiivi taipuu sanan suvun mukaan, ja joissakin kielissä ilta on vielä monikossa. Tällä sivulla kuulet, miten 26 kieltä toivottaa hyvää iltaa, ja näet, missä kohdin rakenne eroaa suomesta eniten.
good evening
gud IIV-ningHyvää iltaa
Suomessa ei ole kieliopillista sukua eikä artikkeleita, joten ”hyvää iltaa” pysyy samana tilanteesta toiseen. Venäjässä ilta on maskuliini ja adjektiivi mukautuu siihen: ”добрый вечер”. Bulgarian ”добър вечер” [DObar vEcher] noudattaa samaa kaavaa, ja adjektiivin loppu kertoo suvun jokaisella kerralla uudelleen. Suomalaiselle tämä on ylimääräinen muistettava, koska omassa kielessä adjektiivi ei tiedä sanan sukua.
Romaniassa ja kroatiassa ilta on sen sijaan feminiini, ja adjektiivi saa a-loppuisen muodon: ”bună seara” [BOO-nuh SYAH-rah] ja ”dobra večer” [DOB-ra VE-tšer]. Turkin ”iyi akşamlar” [i-yí ak-şam-lár] menee vielä pidemmälle ja käyttää monikkoa, vaikka iltoja on yksi — monikko toimii siellä kohteliaisuuden merkkinä.
Ranskan ”bonsoir” [bong-SWAR] alkaa nenävokaalilla: ilma kulkee samaan aikaan nenän kautta, eikä sanassa kuulu erillistä n:ää. Suomalainen lisää helposti kokonaisen n:n, jolloin sana katkeaa kahtia. Italian ”buonasera” [buo-na-SEH-ra] on helpompi, sillä sen vokaalit lausutaan selvinä ja erillisinä kuten suomessa.
Turkin ”iyi akşamlar” sisältää ş-äänteen ja kreikan ”καλησπέρα” [ka-li-spé-ra] pitkän tavusarjan, jossa paino osuu toiseksi viimeiselle tavulle. Suomessa ei ole suhuäännettä, joten ş korvautuu helposti s:llä — ero on turkinkieliselle yhtä selvä kuin suomalaiselle ero sanoissa tuli ja tuuli. Kiinan ”晚上好” [wǎn shang hǎo] vaatii lisäksi sävelet. Kreikan ”καλησπέρα” on muuten suomalaiselle helppo, sillä sen vokaalit ovat selkeitä eikä yhtään äännettä niellä.
Yleisin virhe on painottaa ensimmäistä tavua. Ranskan ”bonsoir”, italian ”buonasera” ja turkin ”iyi akşamlar” painottuvat kaikki loppupäästä, ja suomalainen kuulostaa heti omalta itseltään, jos paino karkaa alkuun. Toinen virhe on unohtaa monikko: turkiksi yksikkömuoto ei käy tervehdyksenä lainkaan. Monikko kuuluu sanan lopussa, eikä sitä voi jättää pois kohteliaisuudesta tinkimättä.
Kolmas ansa on käyttötilanne. Ranskan ”bonsoir” käy sekä tullessa että lähtiessä, kun taas suomen ”hyvää iltaa” sanotaan lähinnä tullessa ja lähtiessä toivotetaan hyvää illanjatkoa. Japanin ”こんばんは” [konbanwa] on puolestaan pelkkä tervehdys, eikä sitä käytetä hyvästelyyn missään tilanteessa.
Opiskeltavan kielen valitset sovelluksessa – se on eri asia kuin sivuston kieli.
Onko sinulla jo tili? Kirjaudu sisään
Rekisteröitymällä hyväksyt Käyttöehdot ja Tietosuojakäytännön.