thank you
TÄNK juuKiitos
Kiitos on lyhyt sana, mutta sen pituus vaihtelee kielittäin rajusti: turkin ja japanin vastineet ovat monta tavua pitkiä, kun taas ruotsissa ja tanskassa riittää yksi. Pituus ei ole sattumaa, sillä monessa kielessä muodollisempi tilanne vaatii pidemmän muodon. Tällä sivulla näet, miten 26 kieltä kiittää ja mitkä äänteet vaativat suomalaiselta harjoitusta.
thank you
TÄNK juuKiitos
Skandinaavinen kiitos on lyhin mahdollinen: ruotsin ”tack” [tak], norjan ”takk” [tákk] ja tanskan ”tak” [tak] ovat yksitavuisia ja käyvät joka tilanteeseen. Suomen ”kiitos” on kaksitavuinen ja yhtä joustava. Turkin ”teşekkürler” on neljätavuinen eikä silti erityisen juhlallinen — pituus on siellä normaali. Sanan pituus ei siis kerro kohteliaisuudesta samalla tavalla joka kielessä.
Japanissa valinta on tarkempi: ”ありがとうございます” [arigatō gozaimasu] on kohtelias täysmuoto, jota käytetään asiakaspalvelussa ja vieraalle, kun taas lyhyempi muoto jää tuttujen väliin. Korean ”고마워요” [go-ma-wo-yo] on tuttavallisen ja kohteliaan välimuoto. Hollannin ”dank je wel” [DANK je WEL] sisältää sinuttelevan je-sanan, joten vieraalle valitaan eri muoto.
Kreikan ”ευχαριστώ” [ef-cha-ri-stó] sisältää χ-äänteen, joka syntyy kitalaen takaosassa: se on lähellä suomen sanan nahka h:ta mutta selvästi vahvempi. Sana painottuu viimeiseltä tavulta, mikä on suomalaiselle vaikeinta juuri pitkässä sanassa. Espanjan ”gracias” [GRA-ssjas] on lyhyempi, mutta siinä r on lyhyt ja terävä eikä suomen tapaan pitkä.
Puolan ”dziękuję” [dsjen-kú-je] yhdistää kaksi vaikeutta: alussa on soinnillinen dz-yhtymä ja keskellä nenävokaali ę. Suomessa ei ole kumpaakaan. Romanian ”mulțumesc” [mool-tsoo-MESK] taas sisältää ț:n, joka on suomen ts yhtenä äänteenä, ja päättyy konsonanttiryhmään, jollaisia suomen sanat eivät tunne. Kroatian ”hvala” [HVAA-la] alkaa puolestaan yhtymällä hv, joka on suomalaiselle yllättävän hankala juuri sanan alussa.
Paino karkaa suomalaiselta alkuun. Venäjän ”спасибо” [spa-ssí-ba] painottuu keskeltä ja loppu-o kuullaan a:na, ja turkin ”teşekkürler” sekä kreikan ”ευχαριστώ” painottuvat lopusta. Jos sanot ne suomalaisittain, sanan pituus- ja korkeuskuvio kääntyy päinvastaiseksi kuin sen pitäisi olla.
Toinen virhe on suhuäänteiden korvaaminen s:llä. Turkin ş, kiinan ”谢谢” [xiè xie] alkuäänne ja ranskan ”merci” alkukonsonantti ovat kaikki sellaisia, joille suomessa ei ole valmista vastinetta. Kiinan sanaa kannattaa harjoitella kuunnellen, sillä molemmilla tavuilla on oma sävelensä ja jälkimmäinen on kevyt. Myös italian ”grazie” [GRATTS-je] menee helposti pieleen, jos lopun vokaalit lausutaan erillisinä.
Opiskeltavan kielen valitset sovelluksessa – se on eri asia kuin sivuston kieli.
Onko sinulla jo tili? Kirjaudu sisään
Rekisteröitymällä hyväksyt Käyttöehdot ja Tietosuojakäytännön.